Koettua & luettua

Al Gore: The Future (2013, 377 s.)

5.10.2014 // // Leena

Al Gore: The FutureAl Goren The Future -kirjaa lukiessa on ristiriitainen olo: Koska se käsittelee enemmän tai vähemmän kaikkea, ollaan niin suurten asioiden (tai hyperobjektien) äärellä, että henki salpautuu. Toisaalta maapallo tuntuu samaan aikaan kutistuvan: monimutkaiset vaikutus- ja seuraussuhteet saavat aikaan sen, että kaikki onkin käsittämättömän pientä ja haavoittuvaista. Kukaan ei voi vetäytyä vastuusta ja kaikki ovat riippuvaisia toisistaan. (lisää…)

Pasi Toiviainen: Ilmastonmuutos. Nyt. (Otava, 2007)

10.2.2014 // // Leena

Pasi Toiviainen: Ilmastonmuutos. Nyt. Sanon suoraan: tämä on karsea kirja.  Sen kannessa pitäisi olla jonkinlainen Ei masennukseen taipuville! -varoitusteksti, mutta sellaiseen meillä ei taida olla nyt varaa. Kaikkien tulisi lukea tämä kirja.

Jokainen on epäilemättä tähän päivään mennessä kuullut kasvihuoneilmiöstä ja ilmastonmuutoksesta, ja saanut sellaisen käsityksen että kyse on isosta asiasta. Minua kuitenkin  epäilyttää, kuinka laajalti asian oikeat mittasuhteet ymmärretään. Minulla on itsellänikin vaikeuksia käsittää niitä, sillä kyse on jostakin sellaisesta, jonka miettimiseen ihmisaivoja ei ole luotu ja jota ihminen lajina ei ole koskaan aiemmin joutunut ajattelemaan. (Tästä lisää tuonnempana.)

Ilmastonmuutos. Nyt. on jo muutaman vuoden vanha teos, mutta sen asiasisältö on edelleen ajankohtaista. Ilmastotieteessä ei tietääkseni ole tapahtunut mitään suuria läpimurtoja sitten vuoden 2007: ilmastomallit ja -ennusteet ovat vain tulleet tarkemmiksi. (lisää…)

Apokalyptisen ilmastokatastrofin uhan todellisuuden myöntäminen ei siis – ainakaan vielä tässä vaiheessa – merkitse toivosta luopumista eikä synkkyyteen vajoamista. Toivo vain saa uuden sisällön. Ilmastoherätyksen läpikäyminen on kuin kriisikokemus. Jos sen kokee niin syvästi ja kokonaisvaltaisesti kuin maailman nykytilanne edellyttää, se tuntuu vievän elämältä pohjan. Se pakottaa laittamaan elämänarvot uuteen uskoon. Mutta kuten monet henkilökohtaisen tragedian läpikäyneet todistavat, tällaisen koettelemuksen kautta on löydettävissä uudenlainen rauha. Paljastuu, mitkä asiat elämässä todella ovat tärkeitä. Kun on kerran menettänyt "kaiken", oppii arvostamaan elämän pieniä asioita. Ja mikä tärkeintä, kun elämänarvot ovat kohdallaan, sitä tekee hyviä tekoja. Meidän on nyt käytävä läpi tällainen kriisikokemus kollektiivisesti. Sen jälkeen maailma voi alkaa parantua.

Thomas Bernhard: Syy / Kellari / Hengitys / Kylmyys / Muuan lapsi

27.6.2013 // // Leena

Thomas Bernhard: SyyThomas Bernhardin omaelämäkerta: Syy / Kellari / Hengitys / Kylmyys / Muuan lapsi (Lurra Editions, 2011-2013)

Viisiosaisessa elämäkerrassaan itävaltalainen kirjailija Thomas Bernhard käy läpi muistojaan kouluiästä aikuisuuden kynnykselle. Muuan lapsessa kehä sulkeutuu ja palataan varhaislapsuuteen. Tekstiä määrittää armoton rehellisyys ja herkkyys. Toisen maailmansodan aikainen Saltzburg on painajaismainen paikka ja sen asukkaat suurimmaksi osaksi tylsämielisiä teeskentelijöitä ja välinpitämättömiä oman edun ajajia. Koululaitos on sadistinen tehdas, jossa tuotetaan järjestelmällisen kiusaamisen menetelmillä itsemurhaa hautovia nuorukaisia. Kotona ainoastaan isoisä ymmärtää älykästä, herkkää ja luovaa poikaa. Isoisä onkin koko kirjasarjan tärkein hahmo kertojan lisäksi. Hän on nuoren Bernhardin sielunkumppani ja esikuva, joka opastaa pojanpoikansa taiteen ja filosofian maailmaan sekä opettaa suhtautumaan epäluulolla niin natsien kuin katolisen kirkon harhakuviin. (lisää…)

Teema: Totuus, tekopyhyys, rehellisyys, inhimillisyys

Vanhempia ei ylipäätään ole olemassa, on vain rikollisia, jotka ovat uusien ihmisten siittäjiä ja joiden eväät näiden heidän siittämiensä ihmisten kanssa toimimisessa ovat vain järjettömyys ja typeryys, ja hallitukset tukevat heitä tässä rikoksessa, koska hallitukset eivät ole kiinnostuneita valistamaan ja kohottamaan ihmisiä ajan vaatimuksia vastaavalle tasolle, sillä se olisi hallitusten tarkoitusperien vastaista, ja siksi miljoonat ja miljardit heikkomieliset tehtailevat aina vain lisää, luultavasti vielä vuosikymmenien, mahdollisesti vuosisatojen ajan, miljoonia ja miljardeja uusia heikkomielisiä.

Helsingin kahvilat

1.8.2012 // // Leena

Mitä, eikö yhtään ulkomaanmatkaa kesälomalla? Eikä rantsuelämää? Eikö edes mökkeilyä? EI! Vaan: kahviloita, kahviloita, kahviloita (no, ihan vähän myös mökkejä). Kesälomasuunnitelmamme oli kiertää mahdollisimman monta helsinkiläistä kahvilaa ja edistää niissä kaikkia niitä vapaa-ajan projektejamme, joihin ei muuten ole ollut aikaa. Minä mm. rakensin erityisesti kirjoittajille ja runoilijoille tarkoitettua WordPress-teemaa myytäväksi ThemeForestin kaltaisille sivuistoille (tästä lisää myöhemmin!). Mutta ne kahvilat: onpa niitä paljon, ja kivoja! En muista, että vielä muutama vuosi sitten tarjontaa olisi ollut näin hyvin. Tässä muutama meihin vaikutuksen tehnyttä:

Gran Delicato

Kalevankatu 3, http://www.grandelicato.fi/

Kaupungin parhaat leivät. Loistava kahvi. Paras pistorasiasaatavuus. Useampi huone ja mukava löhöilyalue.


Krulla

Lönnrotinkatu 13, http://www.krullas.com/

Krulla ei ulospäin näytä ihan siltä mitä se on: autenttinen wieniläinen kahvila, josta saa herkullisia leivoksia ja kermavaahtokahveja. Tunnelma ainakin heinäkuussa oli rauhallinen, ja kulmapöytään pystyi linnoittautumaan moneksi tunniksi ilman huonoa omaatuntoa.


Yobot Frozen Yogurt

Runeberginkatu 54, http://www.yobot.fi/

Yobotissa on kaksi päivittäin vaihtuvaa jugurttijäätelöä, joita annostellaan itse ja ripotellaan päälle mitä ikinä mahtavasta valikoimasta haluaa: pähkinöitä, suklaata, karkkeja, tuoreita mansikoita jne. Yllättävää kyllä, myös kahvi oli erinomainen, espressossa täydellinen crema. Paikka on tosin pieni eikä siten sovellu kulmapöytäkirjailijoille.


Villa Angelica

Tamminiementie 3, http://villaangelica.fi/

Romanttisessa huvilassa on tarjolla kakkuja sen seitsemää sorttia. Hyvää teetä ja tummapaahtoista kahvia voi juoda niin paljon kuin jaksaa. Lämpimänä päivänä kuistille voisi muuttaa asumaan koko päiväksi. Äänimaailmana puiden suhinaa ja lintujen laulua.

Ei pistorasiota, joten läppärissä kannattaa olla akku latingissa.


Le Bistrot

Laajalahdentie 17, http://www.lebistrothelsinki.fi/

Aito ranskalainen kahvila ja leipomo, jonka lounassalaatit on tehty huolella hyvistä raaka-aineista. Täydellinen creme brule. Omistajat tykkäävät kuulemma kulmapöydän kirjailijoista, vaikka itse emme täällä tällä kertaa kaivaneet läppäreitä esiin.


Lisäksi piipahdimme lyhyesti:

Brooklyn Cafe

Fredrikinkatu 19, https://www.facebook.com/pages/Brooklyn-Cafe/242642239105575

Baagelit ja kahvit herkullisia ja tunnelma mahtava. Paikka on vähän pieni, joten tänne ei helposti jää majailemaan.

Johan & Nyström

Kanavaranta 7, http://www.johanochnystrom.fi/

Kahvipaahtimo Johan & Nyströmin konseptimyymälässä Katajanokalla on myös pieni kahvila, josta saa loistavaa kahvia.

Muita lempikahviloitamme: Kahvila Sävy, Kaffecentralen – mutta nämähän te jo tiesittekin. ;)

 

Amnestyn tekstiviestivetoomukset

1.6.2012 // // Leena

TekstiviestivetoomusTilasin Amnestyn tekstiviestivetoomukset kännykkääni puolitoista vuotta sitten ja olen sen jälkeen allekirjoittanut palvelun avulla 23 vetoomusta. Joskus aikoinaan kirjoitin vetoomuskirjeitä itse ja lähetin ne postitse, mutta elämän nykytahti ei ole venynyt moiseen enää aikoihin (tietysti prioriteettejaan voisi aina tarkistaa…). Mutta niin kiire minulla ei vielä kertaakaan ole ollut, ettenkö ehtisi naputtelemaan nimeäni yhteen tekstiviestiin.

Tänään tullut vetoomus koskee sudanilaista äitiä, joka on tuomittu kuolemaan kivittämällä. Eipä tarvinnut kauaa harkita; vastasin viestiin samantien. Joka seitsemäs Amnestyn pikavetoomuksesta tuottaa toivotun tuloksen – olisiko Intisar Sharif Abdallah tällä kertaa se seitsemäs?

Voit lukea Amnestyn tekstiviestikampanjasta lisää täällä.

Kenneth Kvarnström: (re)use

20.3.2012 // // Leena

Halaa outoutta! Tällainen virke minulle tulee mieleen Studio Elsan näyttämöllä, kun katselen, kuuntelen ja kävelen ympäriinsä Kenneth Kvarnströmin (re)use-jäähyväisteosta.

Yleisöä kehoitetaan liikkumaan tilassa tahtonsa mukaan, ja niin se sitten liikkuukin, melkein ärsyttävyyteen asti. ”Mitä ne nyt tohon keskelle jäi toljottamaan, eihän muut nää nyt mitään!”, huomaan tuhahtelevani ajatuksissani. Ja sitten huvitun omasta reaktiostani. Ehkäpä tämä onkin yksi esityksen pointeista, rikkoa sääntöjä? Ja on mahtavaa, ettei tarvitse jäädä paikalleen puutumaan niin kuin yleensä teatterissa tai tanssiesityksissä. Voin istua lattialla tai penkillä, nojailla ja venytellä – tanssia ja juostakin tahtoisin, mutta sitä en kehtaa.

Esitys käyttää hyväkseen pätkiä Kvarnströmin vanhoista koreografioista vuosien varrelta sekä kaupunginteatterin käytettyjä puvustuksia. Mutta ei pidä ajatella kierrätystä liikaa – kokonaisuus on mahtava, outo, hauska ja pelottava. Pidän kovasti barokkipuvuista ja ahtaasta kuutiosta, jonka sisällä satuhahmot sukeltevat. Välillä tilaa jaetaan verhoilla, enkä tiedä mitä toisella puolella tapahtuu. Hallista on tehty outojen asioiden ja esineiden museo. Vitriineissä on tunnistamattomia kappaleita, katosta roikkuu monikulmaisia juttuja.

Joka pitää tätä tekotaiteellisena, kaivakoon esiin sen kyvyn, jolla nauretaan ja hypätään tuntemattomaan – eletään, sanalla sanoen.

Teema: Elämä (sic!)

Sirkun tarina: vapaaehtoistyötä Keniassa

24.2.2012 // // Leena

La&Lan asiakas, lastenterapeutti Sirkku Saini-Sjöman (LunaNueva) kertoo tarinansa Suomen World Visionin YouTube-kanavalla. Onpa mahtavaa tehdä yhteistyötä tällaisten ihmisten kanssa!

On hirveän hassua, että ihmisissä korostetaan ihonvärin, kielen tai uskonnon erilaisuutta, kun omissa kohtaamisissani tunnen paljon enemmän samanlaisuutta. Kun leikin ensimmäisen lapsen kanssa Keniassa, tajusin että lapsi on aina lapsi. Lapsuus on kulttuurista riippumatta arvokas.

Bill Bryson: A Short History of Nearly Everything

13.1.2012 // // Leena

Bill BrysonTiesittekö, että Isaac Newton käytti suurimman osan ajastaan Kuningas Salomonin temppelin pohjapiirustuksen tutkimiseen, koska uskoi sen sisältävän salattua tietoa siitä kuinka luonto toimii? Ja että hän työnsi silmäänsä paksun neulan vain saadakseen tietää, mitä siitä seuraa? Tai että historiamme ensimmäisestä kansainvälisestä yhteistyötiedeprojektista 1700-luvulla uhkasi tulla täysi floppi, johon liittyi alkuasukkailta pakenemisia, haaksirikkoja, vuorilla eksymistä ja laitteiden hukkumista ympäri maailmaa?

Jos luulit, että tiede on tylsää, lue tämä kirja. Bryson näkee paljon vaivaa selittääkseen mm. maailmankaikkeuden kokoa ja historiaa ihmisläheisellä tavalla, sekä viljelee kaiken aikaa niin herkullisia anekdootteja tieteen historiasta, että välillä on pakko nauraa ääneen. Tiedemiehet ja -naiset näyttäytyvät perin inhimillisinä hahmoina, ja maailman ihmeellisyys sen käsittämättömissä mittasuhteissa ja oudoissa yhteensattumissa.

Teema: Tieteenhistoria

You may not feel outstandingly robust, but if you are an average-sized adult you will contain within your modest frame no less than 7 x 1018 joules of potential energy – enough to explode with the force of thirty very large hydrogen bombs, assuming you knew how to liberate it and really wished to make a point. Everything has this kind of energy trapped within it. We're not just very good at getting it out.

Tommi Musturi: Samuelin matkassa

7.4.2010 // // Leena

Samuelin matkassaYstävällisyys, lempeys. Väriloisto. Huumori. Hattivatti. Psykedeelisuus. Beckett. Myytit. Ystävyys, luominen. Ensyklopedisuus. Lakonisuus. Väripinnat. Historia. Maailma koko mittakaavassaan. Julmuus. Sympaattisuus. Kauheus. Levollisuus. Ihmettely. Mykistävä. Mykkä.

Kirja on julkaistu jo kuudessa maassa, mm. Ruotsissa, Belgiassa, Portugalissa ja viimeksi Saksassa. Oikeasti, ”lue” tämä sarjakuvakirja –  se on mykistävä (lainausmerkit siksi, ettei siinä sanota sanaakaan).

Teema: Ks. yllä.

Mutta, aikamoinen soppahan tuo kirja on. (Tommi Musturi Kvaak.fi:ssä).

What Have You Changed Your Mind About?: Today’s Leading Minds Rethink Everything

18.1.2010 // // Leena

What Have You Changed Your Mind About?Kokoa yhteen 150 tunnetuinta tieteentekijää ja laita heidät kysymään toisiltaan niitä kysymyksiä, joita he ovat itselleen esittäneet. Näin kuuluu Edge Foundationin (www.edge.org) perustuslause, ja tälle periaatteelle rakentuu myös vuoden 2008 (julkaistu 2009) Edge-julkaisu, jossa on yli sata kirjoitusta mielen muuttamisesta.

Lopputulema on kuin intellektuaalinen karkkikauppa, jossa voi pyöriä loputtomiin ja maistella mitä moninaisimpien tieteenalojen parhaita paloja. Kirjan voi avata mistä kohtaa haluaa; yhden (2-4-sivuisen) jutun lukemiseen menee vain muutama minuutti, joiden aikana pelastaa tylsimmänkin päivän aivottomalta apatialta.

Parasta kirjassa on kuitenkin sen aiheuttama toivon tunne: niin kauan kuin ihmisellä on nöyrä, kriittinen ja utelias mieli, se pystyy kyllä melkeinpä mihin vaan. Ties vaikka maailma pelastuisi.

Teema: Tieteellinen ajattelu

A sentence of Ludwig Wittgenstein from his Tractatus Logico-Philosophicus (5.6) was like a dogma for me: "Die Grenzen meiner Sprache bedeuten die Grenzen meiner Welt. — The limits of my language signify the limits of my world " (my translation). Now I react to this sentence with an emphatic "No!".

When I look at something, when I talk to somebody, when I write a few sentences about "what I have changed my mind about and why", the neuronal network in my brain changes all the time and there are even structural changes in the brain. [...] As most neuronal information processing remains in mental darkness, i.e. happens on an implicit level, it is in my view impossible to make a clear statement why somebody changed his or her mind about something. If somebody gives an explicit reason for having changed the mind about something, I am very suspicious. [...]

This is what I think today, but why I came to this conclusion I don't know; it was probably several reasons that finally resulted in a shift of mind. i.e. overcoming Wittgenstein's straitjacket.

Ernst Pöppel