Olen tullut siihen tulokseen, että Beckettiä kannattaa lukea kuuntelemalla. Becketillä on usein tapana vyöryttää tekstiä niin, että se uuvuttaa lukijansa jo pelkällä asettelullaan (sivun mittaiset lauseet, ei kappalejakoja jne.). Tähän kokoelmaan kuuluvat tekstit ovat näytelmiä, joten näiden osalta äänikirja oli sitäkin luontevampi valinta. Koko valikoima kestää vain puolitoista tuntia, joten näytelmät voi mainiosti kuunnella pariinkin kertaan.
Eniten kokoelman näytelmistä miellytti That time -pätkä. Hupaisaa kyllä, sain tietää vasta myöhemmin, että näytelmässä on kolme ääntä – itse en erottanut näitä toisistaan lainkaan (lukijaäänikin taisi olla tässä äänikirjassa sama). Äänissä sekoilu on kuitenkin perusteltua, koska ne kuuluvat samalle henkilölle eri aikoina: yksi on nuoren miehen ääni, toinen vanhuksen ja kolmas keski-ikäisen, joka yrittää muistella lapsuuttaan. Beckett rakensi monologin ja sen tauotukset tarkan suunnitelman tai pikemminkin sävellyksen mukaan. Tietyt osat toistuvat jolloin juttu tuntuu alkavan aina uudestaan ja uudestaan. Kokonaisuus on yksinkertaisesti nerokas.